#Blogiperjantai20 - bloggaamisen ilo

Tänään vietetään neljättä valtakunnallista #blogiperjantai-päivää, jonka aiheena on tällä kertaa bloggaamisen ilo. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja. Täytyy myöntää, etten itse ollut aiemmin kuullutkaan tästä tapahtumasta, mutta nyt kun näin siitä ilmoituksen, halusin itsekin osallistua.

Tulppaani 'Monte Orange'

Muutamia kertoja olen tässä 3.5 vuoden aikana kirjoittanut bloggaamisesta ja sen merkityksestä itselleni, mutta melko harvoin sen sisältöisiä postauksia tulee loppujen lopuksi kuitenkaan tehtyä. Usein nämä postaukset ovatkin ajoittuneet aina blogini joulukuisiin synttäreihin. Kuten aiemmin olen kertonut, bloggaaminen on minulle erittäin rakas harrastus. Sen avulla saan jaettua puutarhainnostustani ja puutarhamme kuulumisia muiden näistä asioista kiinnostuneiden kanssa. Puutarhassa touhuamisen lisäksi pidän valokuvaamisesta, joten blogini on myös väylä kuvieni jakamiseen. Lisäksi käytän blogia päiväkirjana, josta voin tarkistaa esimerkiksi edellisvuosieni kylvöjä, niiden onnistumisia, istutusalueiden kasvilistoja jne.

Eniten iloa minulle bloggaamisessa tuottaa juuri tuo puutarhakuulumisten jakamisen riemu. Jokaikinen kävijä ilahduttaa, ja kommentit lämmittävät kovasti sydäntäni. Monesti pitkän työpäivän jälkeen olen löytänyt blogista jonkin kauniisti kirjoitetun kommentin, joka on piristänyt päivääni ja saanut hymyn huulille. Haluankin kiittää kaikkia blogini lukijoita ja kommentoijia, te merkitsette minulle paljon.<3 Täytyy kuitenkin tunnustaa, että etenkin nyt tänä keväänä minulla on kommentteihin vastaaminen laahannut ajan puutteen vuoksi pahasti jäljessä. Silti pyrin jokaiseen kommenttiin vastaamaan, vaikka muutama päivä, joskus viikkokin, ehtisi välissä vierähtää. Näiden lisäksi on myös toki palkitsevaa nähdä tekstieditorin puolella tehty postaus valmiina blogissa, erityisesti, jos postaus sisältää kuvan/kuvia, joista jo kuvaushetkellä on tiennyt tulevan poikkeuksellisen hyviä.

Blogin kautta olen löytänyt myös paljon uusia ystäviä, joista osaa tapaan myös kasvotusten. Samalla paikkakunnalla asuvan ystäväperheenkin olemme tätä kautta löytäneet, meitä naisia yhdistävät puutarha ja siitä bloggaaminen, miehet ovat löytäneet yhteisen harrastuksen ja lapsemmekin ovat ystävystyneet keskenään. Kotipuutarha-lehden vuosittain järjestämä puutarhabloggaajien tapaaminen on myös tärkeä tapahtuma, sillä silloin tulee nähtyä blogiystäviä kauempaakin.

Blogiyhteistöitä olen tehnyt jonkin verran. Olen kuitenkin ollut tarkka siitä, että tarjottu yhteistyö liittyy oleellisesti puutarhaan tai huonekasveihin, sillä blogini sisältö on muutenkin rajattu niihin. Tämän vuoksi joistakin yhteistöistä olen myös kieltäytynyt. Jokaisesta yhteistyökumppanista olen kiitollinen ja olen iloinen siitä, että he ovat arvioineet blogini olevan yhteistyön arvoinen. Myös muutamaan puutarhalehteen olen päässyt antamaan haastatteluita ja esittelemään puutarhaamme, ja nämä ovat tuntuneet aivan uskomattomilta, ainutlaatuisilta tilaisuuksilta. Nämä lehtijutut minulla on tallessa "muistojen aarrelaatikossa", jotta voisin palata niihin vielä vuosien kuluttuakin.

Yleensä bloggaaminen on ollut minulle helppoa ja tekstiä on tullut vaivatta. Viime vuonna kerroin ensimmäisestä vaikeasta jaksosta, jolloin mietin hetkellisesti jopa bloggaamisen lopettamista. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin, ja muutaman viikon jälkeen löysin uudelleen innostukseni ja uutta inspiraatiotakin. Etenkin Unelmana omavaraisempi elämä -sarjan pitkät tekstit syntyvät usein flow:n vallassa, ja kirjoitankin ne luonnostilaan yleensä jo reilusti omavaraisuusryhmän kanssa yhteispostauksille sovittua aikataulua aiemmin silloin, kun teksti tuntuu soljuvan itsestään. Muutenkin kirjoitan usein postauksiani parin viikon tai kuukaudenkin ajalle valmiiksi yleensä monta postausta yhdellä kerralla, ja sitten julkaisuajankohdan lähestyessä lisään niihin kuvat ja tarvittaessa teen vielä viimeisiä muutoksia. Tämä antaa myös tiettyä joustavuutta blogin kirjoittamiseen, sillä työn ja pikkulapsiarjen yhdistelmässä aika on usein kortilla, etenkin kun puutarhassakin tulee touhuttua varsin ahkerasti.

Purppuraomenapuu

Toivon, että blogitaipaleeni jatkuu vielä pitkään, sillä jo tämän 3.5 vuoden aikana olen saanut bloggaamisesta hurjan paljon iloa, uusia ystäviä sekä mahdollisuuksia, joista aiemmin en olisi osannut edes haaveilla.

Mukavaa #blogiperjantai-päivää kaikille ja bloggaamisen iloa bloggaajille!